2015/12/30

A21 DINNER - LAND OF A THOUSAND LAKES

En ymmärrää miten olen unohtanut julkaista tämän postauksen. Kirjoittelin jo aiemmin keväällä illallisestamme A21-ravintolassa ja koska ruoka oli niin upea elämys laitan kirjoituksen näin poikkeuksellisen paljon myöhässä jakoon.


Juhlistimme kevättä ja saapuvaa lomaa illallistamalla A21-illallisravintolassa. Ensimmäinen kerta teki vaikutuksen, joten tämä oli sarjassaan toinen visiitti kyseiseen paikkaan tarkoituksena hemmotella hieman porukoita pitkän kaavan illallisen muodossa.

A21-ravintolan konsepti on omalaatuinen - menu muodostaa kokonaisuuden tietyn aihealueen ympärille, lisäksi jokaiseen ruokalajiin on paritettu oma cocktail. Ennen jokaista ruokalajia pöytään tuodaan postikortti joka on toiminut innoituksena kyseiseen ruokalajiin. Kortin kääntöpuolelta selviää ruokalaji sekä drinkin sisältö. Jos iltaan haluaa lisätä hieman extra-ohjelmaa voi pöytäseurueen kanssa arvuutella drinkin ainesosia, joka on helpommin sanottu kuin tehty.

Tällä kertaa teemana oli suomalainen järvimaisema, johon seitsemän ruokalajia johdattivat kiehtovalle makumatkalle.  Annoksissa on myös käytetty kotimaisia kauden raaka-aineita ja tällä kertaa useammassa annoksessa oli esimerkiksi villiyrttejä (tunnistin ainakin ketunleivät alku- ja jälkiruuissa!). Itse pidän juuri tämän tyyppisestä ruuasta, pieniä, kauniita annoksia, joissa on monia ulottuvuuksia ja mielenkiintoisia makuyhdistelmiä. Toki ihan rehti perusruoka maistuu arkisin, mutta silloin tällöin on mukavaa juhlistaa jollain erikoisemmalla.







Tämä pääsee ehdottomasti omalle top10-illallisten listalle Suomessa. Kaikki tuntui olevan kutakuinkin täydellistä ja koska olimme liikenteessä poikkeuksellisesti tiistai-iltana saimme nauttia lähes tyhjästä ravintolasta. Jos paikka olisi ollut täynnä olisi melutaso avoimessa tilassa todennäköisesti ollut liikaa. Palvelu oli hyvää ja ammattitaitoista ja annokset toinen toistaan maukkaampia. Omia suosikkejani olivat ensimmäiset alkuruuat (silakkaa ja fenkolia sekä parsaa ja kinkkua) sekä pääruuat poislukien hieman vaisuksi jäänyt kala-annos. Jälkiruuista vanilijajäätelö raparperin kanssa oli ihana, viimeinen jälkiruoka oli jo liikaa ja ehkä myös liikaa porkkanaa omaan makuun (sorbetti, kahden laista kakkua ja kastike).

Poistuimme vatsat täynnä ihanaan keväiseen Helsingin häärtyvään hiljaiseen iltaan. Paikka on ehdottomasti kolmannen visiitin ansainnut sopivan tilaisuuden tullessa!


Ei kommentteja :

Lähetä kommentti